Johdanto aikidoon

Johdanto aikidoon

Ai­ki­do on ja­pa­ni­lai­nen bu­do­la­ji, jos­sa ko­ros­tu­vat ke­hon­hal­lin­ta, yh­teis­työ ja vas­tus­ta­jan liik­keen oh­jaa­mi­nen il­man kil­pai­lua tai va­hin­goit­ta­mis­ta.

Mitä aikido on?

  • Ja­pa­ni­lai­nen budo- ja kamp­pai­lu­la­ji
  • Pe­rus­tuu puo­lus­tau­tu­mis­tek­nii­koi­hin ja pa­ri­työs­ken­te­lyyn
  • Hyö­dyn­tää vas­tus­ta­jan lii­ket­tä ja ta­sa­pai­noa
  • Har­joit­te­lu on hal­lit­tua ja tur­val­lis­ta
  • Ei kil­pai­lu­ja eikä ot­te­lui­ta

Mitä aikido on?

Aikidon erityispiirteitä

  • Kamp­pai­lu­la­ji il­man kil­pai­lua
  • Pe­rus­tuu tek­niik­kaan ja ke­hon­hal­lin­taan
  • Pa­ri­työs­ken­te­ly ja yh­teis­työ kes­kiös­sä
  • Har­joit­te­lu ete­nee hal­li­tus­ti ja tur­val­li­ses­ti
  • Pit­kä­jän­tei­nen ja eli­ni­käi­nen har­ras­tus

Ai­ki­do on ja­pa­ni­lai­nen bu­do­la­ji, joka so­pii mo­nen­lai­sil­le ih­mi­sil­le. Se tar­jo­aa mo­ni­puo­lis­ta lii­kun­taa, jos­sa ko­ros­tu­vat yh­teis­työ, ke­hon­hal­lin­ta ja pit­kä­jän­tei­nen har­joit­te­lu. Ai­ki­don ke­hit­ti Mo­ri­hei Ues­hi­ba (1883–1969), ja se poh­jau­tuu van­hoi­hin ja­pa­ni­lai­siin tais­te­lu­la­jei­hin. La­jis­sa ei kui­ten­kaan py­ri­tä vas­tus­ta­jan va­hin­goit­ta­mi­seen.

Ai­ki­dos­sa har­joi­tel­laan puo­lus­tau­tu­mis­tek­nii­koi­ta pa­rin kans­sa. Tek­nii­kois­sa hyö­dyn­ne­tään vas­tus­ta­jan lii­ket­tä ja ta­sa­pai­noa sen si­jaan, että voi­maa käy­tet­täi­siin voi­maa vas­taan. Tek­nii­kat syn­ty­vät koko ke­hon hal­li­tus­ta ja yh­te­näi­ses­tä liik­kees­tä.

Har­joit­te­lu pe­rus­tuu yh­teis­työ­hön ja ete­nee hal­li­tus­ti. Tek­nii­koi­ta tois­te­taan tai­to­ta­son mu­kaan, ja har­joit­te­lus­sa ko­ros­tu­vat ajoi­tus, lii­ke­suun­nat ja ke­hon koor­di­naa­tio. Ai­ki­do ke­hit­tää ky­kyä liik­kua ta­lou­del­li­ses­ti ja säi­lyt­tää ta­sa­pai­no myös muut­tu­vis­sa ti­lan­teis­sa.

Ai­ki­dos­sa ei kil­pail­la eikä otel­la. Har­joit­te­lun pain­opis­te on tek­nii­kan op­pi­mi­ses­sa, ke­hon­hal­lin­nan ke­hit­tä­mi­ses­sä ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa ke­hit­ty­mi­ses­sä.

Aikidon historia Suomessa

Ai­ki­do syn­tyi Ja­pa­nis­sa 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la ja saa­pui Suo­meen vuon­na 1970, jol­loin laji al­koi va­kiin­tua osak­si suo­ma­lais­ta bu­do­kult­tuu­ria.

Aikidon tausta lyhyesti

  • Ja­pa­ni­lai­nen bu­do­la­ji, jon­ka pe­rus­ti Mo­ri­hei Ues­hi­ba 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la
  • Ai­ki­do saa­pui Suo­meen vuon­na 1970, kun Tos­hi­kazu Ic­hi­mu­ra piti en­sim­mäi­set näy­tök­set
  • Kuu­luu ju­don ja ka­ra­ten rin­nal­la var­hai­siin Suo­mes­sa va­kiin­tu­nei­siin bu­do­la­jei­hin
  • Tek­nii­kois­sa nä­kyy aseel­li­sen kamp­pai­lun vai­ku­tus
  • Har­joit­te­lun ta­voit­tee­na on hyök­käyk­sen hal­lin­ta il­man vas­tus­ta­jan va­hin­goit­ta­mis­ta

Ai­ki­do on 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la Ja­pa­nis­sa ke­hi­tet­ty bu­do­la­ji, jon­ka pe­rus­ti Mo­ri­hei Ues­hi­ba. Laji poh­jau­tuu pe­rin­tei­siin ja­pa­ni­lai­siin tais­te­lu­tai­toi­hin, mut­ta sen har­joit­te­lus­sa ko­ros­tu­vat liik­keen hal­lin­ta, ta­sa­pai­no ja vas­tus­ta­jan voi­man oh­jaa­mi­nen. Ai­ki­dos­sa har­joi­tel­laan heit­to­ja, ni­vel­tek­nii­koi­ta ja ta­sa­pai­non hal­lin­taa yh­teis­työs­sä har­joit­te­li­jan kans­sa.

Ai­ki­do kuu­luu niin sa­not­tui­hin mo­der­nei­hin bu­do­la­jei­hin eli gen­dai bu­doon. Ni­mi­tys­tä käy­te­tään Ja­pa­nin Mei­ji-res­tau­raa­tion jäl­keen syn­ty­neis­tä tai muo­tou­tu­neis­ta bu­do­la­jeis­ta ero­tuk­se­na van­hem­mis­ta ko­ryu-so­ta­tai­dois­ta. Tä­hän ryh­mään kuu­lu­vat esi­mer­kik­si judo, ka­ra­te ja ai­ki­do.

En­nen vuot­ta 1868 syn­ty­nei­tä kamp­pai­lu­tai­to­ja kut­su­taan ni­mel­lä ko­ryu bu­jut­su. Nii­den al­ku­pe­räi­nen tar­koi­tus oli so­ta­tai­to. Yksi täl­lai­sis­ta pe­rin­tei­sis­tä kou­lu­kun­nis­ta on Dai­to-ryu ai­ki­ju­jut­su.

Ai­ki­don tek­nii­kat ke­hit­tyi­vät pit­käl­ti täs­tä pe­rin­tees­tä. Sik­si lii­ke­ra­dois­sa nä­kyy usein miek­ka­tek­nii­koil­le tyy­pil­li­nen lii­ke, ja la­jis­sa har­joi­tel­laan toi­si­naan myös asei­den kans­sa (bok­ken, jo ja tan­to).

Ai­ki­do syn­tyi sa­mas­sa mo­der­nin bu­don ym­pä­ris­tös­sä kuin judo ja ka­ra­te, mut­ta sen pää­mää­rä oli eri­lai­nen. Sii­nä mis­sä judo ja mo­net ka­ra­ten muo­dot ovat ke­hit­ty­neet kil­pai­lul­li­sik­si la­jeik­si, ai­ki­dos­sa ko­ros­tuu hyök­käyk­sen hal­lin­ta ja yh­teis­työ.

Suo­meen ai­ki­do saa­pui vuon­na 1970, jol­loin Tos­hi­kazu Ic­hi­mu­ra vie­rai­li Suo­mes­sa ja piti en­sim­mäi­set näy­tök­set ja har­joi­tuk­set. Sa­ma­na vuon­na pe­rus­tet­tiin myös Suo­men Ai­ki­do­liit­to.

1970- ja 1980-lu­vuil­la ai­ki­do va­kiin­tui osak­si suo­ma­lais­ta bu­do­kult­tuu­ria. Ny­kyi­sin la­jia har­joi­tel­laan kym­me­nis­sä seu­rois­sa eri puo­lil­la maa­ta.

Kenelle aikido sopii?

Ai­ki­do so­pii lä­hes kai­ke­ni­käi­sil­le ja -ta­soi­sil­le har­joit­te­li­joil­le, eikä aloit­ta­mi­nen vaa­di ai­em­paa kamp­pai­lu­la­ji­taus­taa.

Kenelle aikido sopii?

  • Nai­sil­le ja mie­hil­le
  • Kai­ke­ni­käi­sil­le ja eri ta­soi­sil­le har­joit­te­li­joil­le
  • Aloit­ta­mi­nen ei vaa­di ai­em­paa kamp­pai­lu­la­ji­ko­ke­mus­ta
  • Ei pe­rus­tu li­has­voi­maan
  • Har­joit­te­lu mu­kau­tuu yk­si­löl­li­ses­ti
  • So­vel­tuu pit­kä­ai­kai­sek­si har­ras­tuk­sek­si

Ai­ki­do so­pii kai­ke­ni­käi­sil­le ja eri lii­kun­ta­taus­tois­ta tu­le­vil­le ih­mi­sil­le. Nai­set, mie­het, nuo­ret ja van­hem­mat voi­vat har­joi­tel­la yh­des­sä. Aloit­ta­mi­nen ei edel­ly­tä eri­tyis­tä fyy­sis­tä kun­toa tai ai­em­paa kamp­pai­lu­la­ji­ko­ke­mus­ta.

Har­joit­te­lu so­peu­te­taan yk­si­löl­li­ses­ti kun­kin har­joit­te­li­jan tai­toon, ikään, kun­toon ja ta­voit­tei­siin. Tek­niik­ka ja liik­kei­den hal­lin­ta ovat tär­keäm­piä kuin fyy­si­nen voi­ma.

Ai­ki­do on luon­teel­taan eli­ni­käi­nen lii­kun­ta­la­ji, jota voi har­ras­taa pit­kä­jän­tei­ses­ti eri elä­män­vai­heis­sa.

Aikidon hyödyt harrastuksena

Ai­ki­do ke­hit­tää sa­man­ai­kai­ses­ti fyy­si­siä, hen­ki­siä ja mo­to­ri­sia tai­to­ja sekä tar­jo­aa pit­kä­jän­tei­sen ja yh­tei­söl­li­sen har­ras­tuk­sen.

Mitä hyötyä saan aikidosta?

Aikidon hyödyt

  • Ke­hit­tää ke­hon­hal­lin­taa, ta­sa­pai­noa ja liik­ku­vuut­ta
  • Pa­ran­taa koor­di­naa­tio­ta ja fyy­sis­tä kun­toa
  • Tu­kee kes­kit­ty­mis­ky­kyä ja mie­len­hal­lin­taa
  • Vah­vis­taa mo­to­ri­sia tai­to­ja
  • Tar­jo­aa yh­tei­söl­li­sen har­ras­tuk­sen

Ai­ki­do tar­jo­aa mo­ni­puo­lis­ta lii­kun­taa ja pit­kä­jän­teis­tä ke­hit­ty­mis­tä tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä. Har­joit­te­lu ke­hit­tää ke­hon­hal­lin­taa, liik­ku­vuut­ta ja fyy­sis­tä kun­toa sekä tu­kee hen­kis­tä hy­vin­voin­tia.

Ai­ki­do so­pii hy­vin pit­kä­ai­kai­sek­si har­ras­tuk­sek­si, kos­ka opit­ta­vaa riit­tää koko elä­män ajak­si.

Aikidon harjoittelu käytännössä

Ai­ki­do­har­joi­tuk­set ovat oh­jat­tu­ja, tur­val­li­sia ja pää­osin pa­ri­työs­ken­te­lyyn pe­rus­tu­via, ja ne ete­ne­vät läm­mit­te­lys­tä tek­niik­ka­har­joit­te­luun.

Harjoitukset ja opetus

Millaisia harjoitukset ovat?

  • Oh­jat­tu­ja ja yh­teis­työ­hön pe­rus­tu­via
  • Har­joi­tel­laan pää­osin pa­rin kans­sa
  • Kes­to yleen­sä 1,5 tun­tia
  • Si­säl­tää läm­mit­te­lyn, kaa­tu­mis­har­joit­te­lun ja tek­nii­kat
  • Tur­val­li­suus ja hal­lit­tu ete­ne­mi­nen ovat tär­kei­tä

Ai­ki­do­har­joi­tuk­set ovat oh­jat­tu­ja ja pe­rus­tu­vat yh­teis­työ­hön. Har­joit­te­lu ta­pah­tuu pää­osin pa­rin kans­sa, ja har­joi­tus­pa­ria vaih­de­taan sään­nöl­li­ses­ti.

Har­joi­tus al­kaa läm­mit­te­lyl­lä ja kaa­tu­mis­har­joit­te­lul­la (uke­mi), jon­ka jäl­keen siir­ry­tään tek­nii­koi­hin. Har­joit­te­lu ete­nee pe­rus­tek­nii­kois­ta vaa­ti­vam­piin ko­ko­nai­suuk­siin.

Tekniikat ja harjoittelun sisältö

Ai­ki­don har­joit­te­lu koos­tuu pys­ty­tek­nii­kois­ta, ase­har­joit­te­lus­ta ja as­teit­tain sy­ve­ne­väs­tä pe­ri­aat­tei­den ym­mär­tä­mi­ses­tä.

Tekniikat ja harjoittelun sisältö

  • Pys­tys­sä teh­tä­viä heit­to- ja si­don­ta­tek­nii­koi­ta
  • Pyö­reät ja jat­ku­vat lii­ke­ra­dat
  • Ase­har­joit­te­lu tu­kee var­ta­lo­tek­nii­koi­ta
  • Edis­ty­nees­sä har­joit­te­lus­sa va­paa ja so­vel­ta­va tek­niik­ka
  • Opit­ta­vaa riit­tää koko elä­män ajak­si

Ai­ki­don tek­nii­kat ovat puo­lus­tau­tu­mi­seen tar­koi­tet­tu­ja ja ne teh­dään pys­tys­sä. Tek­nii­kat pe­rus­tu­vat liik­keen ja ta­sa­pai­non hal­lin­taan sekä voi­man oh­jaa­mi­seen.

Tek­nii­kat jae­taan pää­asias­sa heit­toi­hin ja si­don­toi­hin, ja nii­tä har­joi­tel­laan pyö­reil­lä ja peh­meil­lä lii­ke­ra­doil­la.

Eteneminen ja harrastuksen syventyminen

Ai­ki­dos­sa edis­ty­mi­nen ta­pah­tuu vä­hi­tel­len vyö­ko­kei­den, lei­rien ja pit­kä­jän­tei­sen har­joit­te­lun kaut­ta.

Eteneminen aikidossa

  • Ete­ne­mi­nen mi­ta­taan vyö­ko­keil­la
  • Op­pi­la­sar­vot 6.–1. kyu, opet­ta­ja-ar­vot 1.–8. dan
  • En­sim­mäi­nen koe pe­rus­kurs­sin jäl­keen
  • Mus­tan vyön saa­vut­ta­mi­nen vie usei­ta vuo­sia
  • Vyö­ko­keet tu­ke­vat pit­kä­jän­teis­tä ke­hit­ty­mis­tä

Ai­ki­dos­sa ete­ne­mis­tä mi­ta­taan vyö­ko­keil­la. Vyö­jär­jes­tel­mä an­taa har­joit­te­lul­le ra­ken­teen ja aut­taa seu­raa­maan omaa ke­hit­ty­mis­tä.

Mus­tan vyön saa­vut­ta­mi­nen kes­tää usei­ta vuo­sia, ja har­joit­te­lu sy­ve­nee jat­ku­vas­ti pe­rus­tek­nii­koi­den hal­lin­nan jäl­keen.

Aikido kamppailulajina ja itsepuolustuksena

Ai­ki­do on ei-kil­pai­lul­li­nen kamp­pai­lu­la­ji, jon­ka tek­nii­kat so­vel­tu­vat eri­tyi­ses­ti hal­lin­taan, liik­keen oh­jaa­mi­seen ja ti­lan­tei­den rau­hoit­ta­mi­seen.

Aikido kamppailulajina ja itsepuolustuksena

  • Kamp­pai­lu­la­ji il­man kil­pai­lua
  • Tek­nii­kat pe­rus­tu­vat hal­lin­taan ja liik­kee­seen
  • So­vel­tuu ti­lan­tei­siin, jois­sa voi­man­käyt­töä sää­del­lään
  • Hyö­dyl­li­nen mo­nil­le am­mat­ti­ryh­mil­le
  • Tai­to­jen ke­hit­ty­mi­nen vaa­tii ai­kaa ja har­joit­te­lua

Ai­ki­don tek­nii­kat pe­rus­tu­vat vas­tus­ta­jan liik­keen ja ta­sa­pai­non hyö­dyn­tä­mi­seen. Har­joit­te­lu on tur­val­lis­ta ja mu­kau­tet­ta­vis­sa eri ta­soi­sil­le har­joit­te­li­joil­le.

Ai­ki­do ei ole oi­ko­tie it­se­puo­lus­tus­tai­toi­hin, vaan vaa­tii pit­kä­jän­teis­tä har­joit­te­lua.

Kenelle aikido ei sovi?

Ai­ki­do ei yleen­sä sovi hen­ki­löl­le, joka et­sii kil­pai­lua, no­pei­ta tu­lok­sia tai suo­ra­vii­vai­seen voi­man­käyt­töön pe­rus­tu­vaa kamp­pai­lu­la­jia.

Ai­ki­do ei vält­tä­mät­tä sovi hen­ki­löil­le, jot­ka et­si­vät kil­pai­lul­lis­ta kamp­pai­lu­la­jia tai no­pei­ta it­se­puo­lus­tus­rat­kai­su­ja.

Mah­dol­li­set fyy­si­set tai psyyk­ki­set ra­joit­teet ar­vioi­daan ta­paus­koh­tai­ses­ti tur­val­li­sen har­joit­te­lun var­mis­ta­mi­sek­si.